Menellään on ihan oikea vallankaappaus. Sen näkyvimmäksi keihäänkärjeksi on muodostunut Persujen nousu. Minulla on aiheesta oikein analyysi, joka menee näin: Koska suomalaiset ovat helevetin tyhmää kansaa, kaikki tulee menemään päin helevettiä.

Vähän pidemmästi: Kun seuraava budjettiriihi lähestyy keväällä 2020, Keskusta pistää pystyyn teatterin, jonka loppunäytöksessä se eroaa hallituksesta seuraavana kesänä. Seuraa uudet vaalit, joiden tuloksena muodostuu viimein 0,1 prosentin päässä edellisvaaleissa ollut tuhoporvarihallitus. Tämän jälkeen kaikki menee päin helevettiä.

Näin. En itse ole ihan suurimpia suomenruotsalaisuuden faneja, sillä ruotsalainen yläluokka on osaltaan pitämässä äärikovia asenteita sekä häivetalouspolitiikkaa yllä tässä maassa. Lisäksi Ruotsi muutaman vuosisadan ajan kuppasi karua heimokansaamme ihan huolella, kunnon suurvallan tavoin. Kuitenkin: Ruotsalainen yläluokka loi ja mahdollisti tänne sen sivistyksellisen ihanteen ja minimitason, minkä ansiosta suomalaisen kansallisuusidentiteetin oli yleensäkään mahdollista syntyä. Instituutiot ja yhteiskunnalliset rakenteet, joiden pohjalle syntyi lopulta Suomen valtion käsittämätön menestys, olivat myös pitkälti Ruotsin ja (Suomen) ruotsalaisten vaikutuksesta syntyneitä. Venäjällä toki oli myös osansa, kuten myös itse suomalaisilla... Oleellista on kuitenkin se, että tuo yläluokka ei missään vaiheessa luopunut vallastaan, vaan se, niin vastenmielistä kuin tätä onkin myöntää, periytyi polvelta toiselle samalla kun ainakin osittain hyvää tarkoittaen rajoitti kansan syvien rivien vaikutusmahdollisuuksia sivistyksellisten ihanteiden hyväksi ja sai aikaan nykyisen, jo pitkälti murentuneen sivistysvaltiomme, rajoitetun demokratian keinoin.

Nyt rajoitettu demokratia on murtunut. Kansan syvät rivit ovat äänessä, äänenään suurpääoman ohjastama liberaalimarkkinatalous, joka viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana on kaapannut myös yhteiskunnallisen yläluokan äänen. Nykytilanteella on oleellinen ero reilun vuosisadan takaiseen: Nykyinen kansa ei ole nähnyt eikä kokenut sitä, mitä tapahtuu, kun sivistys heitetään romukoppaan, kun se puuttuu kokonaan. Vielä vajaa vuosisata sitten ymmärrettiin, mitä tapahtuu, kun poliitikko sanoo: "kerro, mitä vihaat, niin tuhoan sen" sen sijaan että sanoisi: "kerro mitä rakastat, niin suojelen sitä". Persut johtavat meitä jo. Keskusta ja Kokoomus seuraavat.

Timo Haapala, tuo oikeistolaisten isojen poikien ykkösfanipoju "analysoi" jossain höpölehdessä Persujen kannatuksen nousun syitä. Haapala jätti kertomatta Persujen nousulle yhden oleellisimmista syistä: valtamedian taukoamaton myllytys, joka häilyy valheen ja tietoisen harhaanjohtamisen välimailla sen lisäksi, että yksinkertaisesti jättää kertomatta hallituksen todellisia aikaansaannoksia, joita on jo tässä vaiheessa huomattava liuta. Rinteen hallitus on jo poistanut eläkeindeksijäädytyksen samalla kun on korottanut pienimpiä eläkkeitä, lisännyt kuntien valtionosuuksia ja purkanut katastrofaalisen aktiivimallin. Näinden uutisten sijaan saamme lukea, kuinka "Rinne TYRMÄTTIIN HETI". Otsikoihin ei päädy tietoa esityksistä, ehdotuksista, työstämisestä, etenemisestä, vaan mielikuvia: Rinne se on semmoinen luuseri, tyhmä ja saamaton läskinaama. Meillä on pääministeri, joka ei pysty mihinkään. Persut valtaan. Vaikka he eivät ole tehnyt yhtäkään - eivät yhtäkään - kehitysesitystä, joka ei liittyisi ainoaan osaamaansa aihepiiriin, maahanmuuttoon tai sitten niiden lakien kumoamiseen, joiden perusteella heidän omat rikollisensa ovat saaneet tuomioita.

Todellisista saavutuksista, hitaasti etenevästä yhteiskunnan rakentamisesta, on vaikea repiä otsikoita, toisin kuin takapenkin möläytyksistä, joita ei tarvitse perustella mitenkään, eikä niiden tarvitse edes olla totta. Valheita on aina helpompi levittää kuin totuutta: totuus edellyttää perusteluja, totuus on usein monimutkainen eikä taivu otsikoiksi, kun taas valhe mahtuu yhden ainoan iskulauseen sisään. Eikä sitä tarvitse perustella - riittää, että hokee menemään. Totuuden omaksuminen edellyttää usein luetun ymmärrystä ja perehtymistä. Valhe edellyttää vain lukutaitoa, ei ymmärrystä; vain papukaijamaista kykyä toistaa toistuvaa - ja lisäksi pelkoa, vihaa ja katkeruutta, joiden projisioinnin välineeksi Persujen polarisoiva luolamiesretoriikka sopii oivallisesti.  Oleellista ei ole, onko syyllinen syyllinen, kunhan syyllinen löytyy. Kun vituttaa, mikä tahansa kelpaa nyrkkeilysäkiksi.

Persut ovat suuren muutoksen näkyvin keihäänkärki, mikä on pitkälti kuitenkin sattumaa. Ei sitä osattu ennakoida vallan hämyisimmissäkään kammareissa. Valjastaa se kuitenkin osattiin. Kaappauksen oleellisimman kärkijoukon muodostavat suuret mediatalot, joiden omistajien omistamien tiedotusvälineiden uutisointi on tarkoituksellisen yksipuolista. Oli jo edellisen hallituksen aikana, joskin Sipilän hallitusta tukien. Vallankaappauksesta on kyse siksi, että hallituksen pian tapahtuva kaatuminen ei johdu kansan tahdosta, vaan tiedotusvälineiden kansalle syöttämien valheiden painosta. Nyt Haapalan ja kumppaneiden ei tarvitse itse keksiä kaikkia löpinöitään; heillä on apunaan Persujen taukoamaton törkytehdas. Kyse ei ole enää tavallisesta demokratiaan kuuluvasta valtasuhteiden fluktuaatiosta, vaan laajamittaisemmasta yksisuuntaisesta siirtymästä, sillä tiedotusvälineet ovat selkeästi valinneet puolensa. 

Syntyvä TuPo-hallitus sopii kaikille osapuolille: Persut saa viimein pitkään havittelemansa vallan, Keskusta, joka kuvittelee kannattajiensa kaipaaman ryhdistäytymisen tarkoittavan äärioikeistolaista kurjistuspolitiikkaa ei mielestään enää alemmaksi voi vajota ja Kokoomus on kaarnalaiva: sen ei tarvitse muuttaa toiminnastaan mitään pärjätäkseen. Kokoomuksen tarvitsee lähinnä vain odottaa: Persujen kannatus alkaa kyllä luisua hallitusvastuun myötä, ja Persut antavat hallituksessa todellisen vallan mieluusti Kokoomukselle, sillä puolueesta ei löydy päteviä vallankäyttäjiä puheenjohtajansa lisäksi. Lisäksi Persujen hokema politiikka on kokoomuslaisempaa kuin nykykokoomuksella. Kaksi vuotta vaaleista ja Kokoomus on jälleen Suomen suurin ja Persut tappelee Vihreiden ja SDP:n kanssa seuraavista sijoista. Ai niin, Keskusta...voi Keskustaa.   

Minä häilyn näinä aikoina epätoivoisen toivon ja puhtaan epätoivon tutisevalla rajapinnalla. Toisaalta en voi uskoa, että suomalaiset oikeasti olisivat niin tyhmiä kuin miltä Persujen nousu saa heidät näyttämään. Toisaalta uskon, että edes osa havahtuisi, jos heiltä kysyisi: eikö teille merkitse enää rehellisyys mitään? Eikö teitä pelota, että äänestämänne henkilöt valehtelevat teille päästäkseen valtaan? Eikö teitä pelota äänestää valtaan valehtelijoita? Miten te voitte luottaa valehtelijoihin yhteisten asioiden hoitajina?

Sitten taas toisaalta...jokin itseäni vanhempi ääni sisälläni kertoo: heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Eivät he oikeasti välitä.

Viimeksi kun Suomi oli tässä tilanteessa, oli vuosi 1917. Samanlainen polarisaatio, samanlainen tiedotusvälineiden nostattama törkymyrsky alkoi nostattaa korkeita aaltoja, jotka löivät rantaan tammikuussa 1918. Voimia ja vilpitön kunnioitukseni kaikille teille, jotka erinäisissä järjestöissä, blogeissa, työpaikoilla ja puolueissa hyvän tahdon johdattamana auraatte tietä faktoihin perustuville näkemyksille maltillisen argumentaation voimin tässä sakenevassa pimeydessä, syvenevässä hangessa.