maanantai, 11. marraskuu 2019

Omen I

Menellään on ihan oikea vallankaappaus. Sen näkyvimmäksi keihäänkärjeksi on muodostunut Persujen nousu. Minulla on aiheesta oikein analyysi, joka menee näin: Koska suomalaiset ovat helevetin tyhmää kansaa, kaikki tulee menemään päin helevettiä.

Vähän pidemmästi: Kun seuraava budjettiriihi lähestyy keväällä 2020, Keskusta pistää pystyyn teatterin, jonka loppunäytöksessä se eroaa hallituksesta seuraavana kesänä. Seuraa uudet vaalit, joiden tuloksena muodostuu viimein 0,1 prosentin päässä edellisvaaleissa ollut tuhoporvarihallitus. Tämän jälkeen kaikki menee päin helevettiä.

Näin. En itse ole ihan suurimpia suomenruotsalaisuuden faneja, sillä ruotsalainen yläluokka on osaltaan pitämässä äärikovia asenteita sekä häivetalouspolitiikkaa yllä tässä maassa. Lisäksi Ruotsi muutaman vuosisadan ajan kuppasi karua heimokansaamme ihan huolella, kunnon suurvallan tavoin. Kuitenkin: Ruotsalainen yläluokka loi ja mahdollisti tänne sen sivistyksellisen ihanteen ja minimitason, minkä ansiosta suomalaisen kansallisuusidentiteetin oli yleensäkään mahdollista syntyä. Instituutiot ja yhteiskunnalliset rakenteet, joiden pohjalle syntyi lopulta Suomen valtion käsittämätön menestys, olivat myös pitkälti Ruotsin ja (Suomen) ruotsalaisten vaikutuksesta syntyneitä. Venäjällä toki oli myös osansa, kuten myös itse suomalaisilla... Oleellista on kuitenkin se, että tuo yläluokka ei missään vaiheessa luopunut vallastaan, vaan se, niin vastenmielistä kuin tätä onkin myöntää, periytyi polvelta toiselle samalla kun ainakin osittain hyvää tarkoittaen rajoitti kansan syvien rivien vaikutusmahdollisuuksia sivistyksellisten ihanteiden hyväksi ja sai aikaan nykyisen, jo pitkälti murentuneen sivistysvaltiomme, rajoitetun demokratian keinoin.

Nyt rajoitettu demokratia on murtunut. Kansan syvät rivit ovat äänessä, äänenään suurpääoman ohjastama liberaalimarkkinatalous, joka viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana on kaapannut myös yhteiskunnallisen yläluokan äänen. Nykytilanteella on oleellinen ero reilun vuosisadan takaiseen: Nykyinen kansa ei ole nähnyt eikä kokenut sitä, mitä tapahtuu, kun sivistys heitetään romukoppaan, kun se puuttuu kokonaan. Vielä vajaa vuosisata sitten ymmärrettiin, mitä tapahtuu, kun poliitikko sanoo: "kerro, mitä vihaat, niin tuhoan sen" sen sijaan että sanoisi: "kerro mitä rakastat, niin suojelen sitä". Persut johtavat meitä jo. Keskusta ja Kokoomus seuraavat.

Timo Haapala, tuo oikeistolaisten isojen poikien ykkösfanipoju "analysoi" jossain höpölehdessä Persujen kannatuksen nousun syitä. Haapala jätti kertomatta Persujen nousulle yhden oleellisimmista syistä: valtamedian taukoamaton myllytys, joka häilyy valheen ja tietoisen harhaanjohtamisen välimailla sen lisäksi, että yksinkertaisesti jättää kertomatta hallituksen todellisia aikaansaannoksia, joita on jo tässä vaiheessa huomattava liuta. Rinteen hallitus on jo poistanut eläkeindeksijäädytyksen samalla kun on korottanut pienimpiä eläkkeitä, lisännyt kuntien valtionosuuksia ja purkanut katastrofaalisen aktiivimallin. Näinden uutisten sijaan saamme lukea, kuinka "Rinne TYRMÄTTIIN HETI". Otsikoihin ei päädy tietoa esityksistä, ehdotuksista, työstämisestä, etenemisestä, vaan mielikuvia: Rinne se on semmoinen luuseri, tyhmä ja saamaton läskinaama. Meillä on pääministeri, joka ei pysty mihinkään. Persut valtaan. Vaikka he eivät ole tehnyt yhtäkään - eivät yhtäkään - kehitysesitystä, joka ei liittyisi ainoaan osaamaansa aihepiiriin, maahanmuuttoon tai sitten niiden lakien kumoamiseen, joiden perusteella heidän omat rikollisensa ovat saaneet tuomioita.

Todellisista saavutuksista, hitaasti etenevästä yhteiskunnan rakentamisesta, on vaikea repiä otsikoita, toisin kuin takapenkin möläytyksistä, joita ei tarvitse perustella mitenkään, eikä niiden tarvitse edes olla totta. Valheita on aina helpompi levittää kuin totuutta: totuus edellyttää perusteluja, totuus on usein monimutkainen eikä taivu otsikoiksi, kun taas valhe mahtuu yhden ainoan iskulauseen sisään. Eikä sitä tarvitse perustella - riittää, että hokee menemään. Totuuden omaksuminen edellyttää usein luetun ymmärrystä ja perehtymistä. Valhe edellyttää vain lukutaitoa, ei ymmärrystä; vain papukaijamaista kykyä toistaa toistuvaa - ja lisäksi pelkoa, vihaa ja katkeruutta, joiden projisioinnin välineeksi Persujen polarisoiva luolamiesretoriikka sopii oivallisesti.  Oleellista ei ole, onko syyllinen syyllinen, kunhan syyllinen löytyy. Kun vituttaa, mikä tahansa kelpaa nyrkkeilysäkiksi.

Persut ovat suuren muutoksen näkyvin keihäänkärki, mikä on pitkälti kuitenkin sattumaa. Ei sitä osattu ennakoida vallan hämyisimmissäkään kammareissa. Valjastaa se kuitenkin osattiin. Kaappauksen oleellisimman kärkijoukon muodostavat suuret mediatalot, joiden omistajien omistamien tiedotusvälineiden uutisointi on tarkoituksellisen yksipuolista. Oli jo edellisen hallituksen aikana, joskin Sipilän hallitusta tukien. Vallankaappauksesta on kyse siksi, että hallituksen pian tapahtuva kaatuminen ei johdu kansan tahdosta, vaan tiedotusvälineiden kansalle syöttämien valheiden painosta. Nyt Haapalan ja kumppaneiden ei tarvitse itse keksiä kaikkia löpinöitään; heillä on apunaan Persujen taukoamaton törkytehdas. Kyse ei ole enää tavallisesta demokratiaan kuuluvasta valtasuhteiden fluktuaatiosta, vaan laajamittaisemmasta yksisuuntaisesta siirtymästä, sillä tiedotusvälineet ovat selkeästi valinneet puolensa. 

Syntyvä TuPo-hallitus sopii kaikille osapuolille: Persut saa viimein pitkään havittelemansa vallan, Keskusta, joka kuvittelee kannattajiensa kaipaaman ryhdistäytymisen tarkoittavan äärioikeistolaista kurjistuspolitiikkaa ei mielestään enää alemmaksi voi vajota ja Kokoomus on kaarnalaiva: sen ei tarvitse muuttaa toiminnastaan mitään pärjätäkseen. Kokoomuksen tarvitsee lähinnä vain odottaa: Persujen kannatus alkaa kyllä luisua hallitusvastuun myötä, ja Persut antavat hallituksessa todellisen vallan mieluusti Kokoomukselle, sillä puolueesta ei löydy päteviä vallankäyttäjiä puheenjohtajansa lisäksi. Lisäksi Persujen hokema politiikka on kokoomuslaisempaa kuin nykykokoomuksella. Kaksi vuotta vaaleista ja Kokoomus on jälleen Suomen suurin ja Persut tappelee Vihreiden ja SDP:n kanssa seuraavista sijoista. Ai niin, Keskusta...voi Keskustaa.   

Minä häilyn näinä aikoina epätoivoisen toivon ja puhtaan epätoivon tutisevalla rajapinnalla. Toisaalta en voi uskoa, että suomalaiset oikeasti olisivat niin tyhmiä kuin miltä Persujen nousu saa heidät näyttämään. Toisaalta uskon, että edes osa havahtuisi, jos heiltä kysyisi: eikö teille merkitse enää rehellisyys mitään? Eikö teitä pelota, että äänestämänne henkilöt valehtelevat teille päästäkseen valtaan? Eikö teitä pelota äänestää valtaan valehtelijoita? Miten te voitte luottaa valehtelijoihin yhteisten asioiden hoitajina?

Sitten taas toisaalta...jokin itseäni vanhempi ääni sisälläni kertoo: heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Eivät he oikeasti välitä.

Viimeksi kun Suomi oli tässä tilanteessa, oli vuosi 1917. Samanlainen polarisaatio, samanlainen tiedotusvälineiden nostattama törkymyrsky alkoi nostattaa korkeita aaltoja, jotka löivät rantaan tammikuussa 1918. Voimia ja vilpitön kunnioitukseni kaikille teille, jotka erinäisissä järjestöissä, blogeissa, työpaikoilla ja puolueissa hyvän tahdon johdattamana auraatte tietä faktoihin perustuville näkemyksille maltillisen argumentaation voimin tässä sakenevassa pimeydessä, syvenevässä hangessa.

tiistai, 29. lokakuu 2019

Ilmastovouhotus vs. taloususkonto

"Uskonnollisten ääriliikkeiden piirteitä saanut ilmastokeskustelu on vääntänyt mutkalle monta herkkää sielua", kertoo Ehrnrooth taannoisessa kolumnissaan. Kyseinen kirjoitus on hieno esimerkki käänteisestä projisoinnista, jossa infantiilit toiveet oman ajattelun alkuperästä ja vaikuttimista altistavat väärinkäsityksille ja peittävät alleen mahdollisuudet kehittyneeseen itsereflektioon. Herkimpiä mutkalle vääntyneistä sieluista lieneekin Ehrnroothin sisällä asuva, jolle Ylimmäistä Talouskasvua kritisoiva ajattelu on automaattisesti "agitaatiota" ja "propagandaa", eikä sen täydellisyyttä saa kyseenalaistaa. Jari kumoaa kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävän kulttuurisen muutoksen huuhaana, koska...koska sellainen nyt vain on huuhaata. Samoin "hurmoksellinen" ilmastonmuutospuhe on hurmoksellista, jos vain substantiivin eteen moisen adjektiivin ymmärtää liittää. Vastaavalla logiikalla Jari lisäksi paljastaneeksi pienen epäilyksen siemenen myös omassa uskossaan: hän liittää takaportin, turvasanan "älykäs" talouskasvun määritelmään, mahdollisesti kenties siltä varalta, että meno käy liian kovaksi perinteisin opein.

Ilmastoaktivismin perimmäisenä syynä Jari kertoo olevan ilmastonmuutoksen aiheuttaman pelkotilan. Kaikkien niiden vuosituhansien jälkeen, joiden aikana ihminen on eri kulttuureissa ja eri aikakausina kokenut luonnon pyhänä, Jari päättelee, että nimenomaan ilmastoon liittyvä pelkotila on aikaansaanut "luonnon pyhittämisen", tämän Jarin hyvin haitalliseksi kokeman ilmiön. Kuitenkin tiedeyhteisö, kertoessaan ilmastonmuutoksen vaaroista, ei puhu synnistä, vaan faktoista, kausaliteetista. Jari puolestaan on ajautunut Raamatun ihmiskäsitykseen pohjaavan länsimaisen filosofian huuhaamyyteistä vahvimman alle: ajatukseen ihmisestä kaiken mittana, vapaan tahdon ja täydellisen päätäntävallan omaajana, luonnosta erillisenä toimijana, alfana ja omegana. "Tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri kohoaa aistilumouksen yläpuolelle", kertoo Jari ja unohtaa, että juuri hänen palvomansa "älykäs talouskasvu" haistattaa piutpaut tieteelliselle maailmankuvalle - toisin kuin sättimänsä ilmastoihmiset. "Luoja-keskeinen maailmankuva" on todellakin jäänyt käsikassaraksi. Jarille.

Minun käsitykseni mukaan suurin osa ilmastoaktivisteista ei pelkää ilmastonmuutosta siksi, että luonto olisi "pyhä" tai siksi, että he olisivat jonkin määrittelemättömän uskonnollisen hurmoksen altistamia. Ei, he pelkäävät ilmastonmuutosta siksi, että he tietävät, ettei luonto piittaa ihmisestä, ei vähääkään. Luonnolla kun ei ole persoonaa tai tietoisuutta jolla piitata. Ilmastohuolestuneista useimmat tiedostavat, toisin kuin Jari ilmestyskirjamaisessa paatoksessaan, että luonto ei ole täällä ihmistä tai itseään varten. Massasukupuutot, joita tällä planeetalla on tapahtunut aiemmin, ovat tapahtuneet oikeasti. Jokaisen mukana meni valtaosa eliökuntaa ja olisi mennyt myös moderni ihminen. Luonto ei ole pyhä, ei paha, ei luotu. Luonto on. Luonto on, koska luonto on. Syy, seuraus, itsensä mitta.

Jari on keksinyt, että luonnon, siis ihmisen hyvinvoinnista huolestuneet ovat jotenkin "antaneet luonnolle itseisarvon" ja että tuo itseisarvo on pahaa höpöä, ilmeisesti siksi, että ihminen on se kuvitellut. Hänen mukaansa kuitenkin arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut. Jari siis perustelee suoraan Raamatusta johdetulla ihmiskeskeisellä arvokäsityksellä ihmisen oikeuden asettua kaiken mitaksi, itsensä Luojan peilikuvaksi, mutta silti kiistää ihmisen oikeuden määritellä mitä mittaa ihminen käyttää - siis silloin kun ihminen ottaakin mitakseen maailmankaikkeuden omien itsekkäiden ja kehittymättömien piirteidensä sijaan.

Jarin itsestään selvänä ihmistoiminnan hyvyyden mittarina pitämä talouskasvu on täysin abstrakti ihmismielen tuote, jolla ei ole minkäänlaista fyysistä, kemiallista pohjaa ja joka on riippuvainen pelkästään suureista, joilla sitä mitataan: Jos nuo suureet, bruttokansantuotteen prosenttilukeman muodostavat abstraktit laskusäännöt poistetaan, ei talouskasvusta jää jälkeäkään. Nuo kaavat eivät ole evoluution antamia. Ne ovat ihmisen keksimiä. Eivätkä nuo kaavat, jotka ilmentävät erittäin puutteellisesti talouden vaihdannan volyymiä vaillinaisuudessaan perustu sen enempää tieteeseen (taloustiede on filosofiaan verrattavissa olevaa mielikuvien pyörittelyä) kuin fysikaaliseen todellisuuteenkaan. Jarin ajattelu ja perusteet maailmankatsomukselleen ovat siis yksinomaan mielikuvituksesta repäistyjä, toisin kuin heillä, jotka perustavat katsomuksensa luontoon, nimittäin:

Ihmisen yhteys luontoon on, evolutiivisesta historiastamme johtuen, paljon syvempi ja vahvempi kuin aivojemme nuorimmat osat, nuo vapaan tahdon illuusion muodostumisalueet. Sama pätee fyysiseen luontoyhteyteen, minkä tiede on todistanut tutkimus tutkimukselta vastaansanomattomammin. Luonnon psyykkiset ja fyysiset terveysvaikutukset eivät ole myytti, vaan todeksi todistettua faktaa. Minä henkilökohtaisesti, uskoakseni tyypillisen ilmastohömpöttäjän tavoin annan luonnolle itseisarvon siksi, että sillä on haihtuvaisten esteettisten arvojen ohella äärimmäisen korkea välinearvo: se ylläpitää elämän, siis myös ihmiselämän edellytyksiä. Jari uskoo hurmoksellisessa julistuksessaan vahvana, että ihmisen toimet luontoa kohtaan ovat hyödyllisiä, jos ne tuottavat välitöntä tai lyhytaikaista (taloudellista) hyötyä. Jari ei ilmeisesti tiedosta, että luonnonvalinta tuntee miljardi tarinaa, jossa laji on itse tuhonnut itsensä sopeuduttuaan ensin olosuhteisiin, joiden muututtua aiemmin hyödylliset piirteet ovat muuttuneet haitallisiksi. Itse asiassa tämä piirre - resurssin hyödyntäminen, kunnes resurssi on käytetty loppuun jolloin kyseisestä resurssista riippuvainen populaatio kuolee, on tavallista eliöiden elämässä kaikkialla. Lajin jatkuvuuden varmistaa jatkuva leviäminen tuhotusta elinympäristöstä uuden ravintolähteen luo. Ihmisellä on tämän strategian suhteen yksi suuri heikkous: sen resurssi on koko planeetta. Eikä toista resurssia ei ole toistaiseksi ulottuvillamme.

On kiintoisaa, että samalla kun Jari saarnaa yhden ainoan oikean maailmankatsomuksen - talouskasvun - puolesta ja tuomitsee ilmastonmuutokseen vakavasti suhtautuvat huuhaapupeleiksi, hän nimittää edustamaansa katsantokantaa, luonnon ja sen resurssien häpeämätöntä, peruuttamatonta tuhoamista vastuulliseksi. Ainoana perusteenaan hänellä on se, että ihminen ei vielä ole käyttänyt loppuun koko planeettaa. Tätä tuhoon perustuvaa strategiaa Jari sitten kuvailee menestykseksi. Me emme kuitenkaan ole onnistuneet luomaan talousjärjestelmää, joka menestyisi tuhoa kylvämättä. Looginen ristiriita ei voisi räikeämpi olla.

"Maailmassa ei ole muita päämäärän asettajia kuin ihminen". Tässäkin Jari on, edustamansa filosofian perinteen mukaisesti väärässä. Puukin nimittäin "asettaa itselleen päämäärän": "kasva ja selviydy", ihan samaan tapaan kuin ihmisen geneettinen koodi pakottaa meidät toimimaan ja ajattelemaan ihmisen tavoin. Ihminen on muiden eliöiden tapaan geenien kantaja, geenien käsikassara. Se, että kasvien kielenä, siis informaatiovuorovaikutuksen välittäjänä on kemia ja sähkösignaalit ja ihmisellä taas (käsitteellinen) ajattelu, jota sähkösignaalit ja kemia luovat proteiinisäikeissämme, ei meitä männystä erota, vaan päinvastoin yhdistää mäntyyn ja kaikkeen muuhun luontoon.

Suojelemalla luontoa, antamalla sille itseisarvon - siis ihmisen lyhytkatseiselta olemattomin abstraktioin perustellusta hyötyajattelusta riippumattoman arvon - me annamme arvon itsellemme, armon, käyttääkseni Jarin Raamattu-kuvastoa. Itseisarvon ohella annamme luonnolle ja itsellemme korkeimman mahdollisen välinearvon: lyhytjänteisempien hyötynäkökohtien ohella tavoittelemme pidempiaikaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta. SE on todellista vapautta, todellista vastuunkantoa. Aikuisuutta, joka todellakin "nousee aistilumouksen yläpuolelle".

lauantai, 19. lokakuu 2019

https://harkitsematon.vuodatus.net/lue/2019/10/mina-pelkaan-persuja-ja-persut-vihaavat-minua

Minä pelkään Perussuomalaisia. Tämä ei ole piruilua eikä sarkasmia. Pelkään ihan oikeasti, ja ihmettelen.

Ennen kaikka pelkään Persuja siksi, että he vaikuttavat raivokkaasti vihaavan lähes kaikkea ja kaikkia. Maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat tietysti oleellisinta antia, mutta tuolla asenteella on sentään poliittinen jatkumo kaukaa menneisyydestä tähän päivään ja näkökulma on ymmärrettävä, vaikka ei sitä allekirjoittaisikaan. Minua vavisuttaa paljon enemmän vihan kohdistuminen moniin muihin asioihin: Luonnonsuojelu ja luonnonsuojelijat, julkisen puolen työntekijät, ihmiset, jotka uskovat ilmastonmuutokseen, tiedeyhteisö, tutkijat, kirjailijat, taiteilijat, seksuaaliset vähemmistöt, vegetaristit, ateistit, Vihreät, Vasemmistolaiset, feministit, sivarit, Greta Thunberg (siis tytöt ja lapset) sekä ihmiset, jotka eivät vihaa näitä edellä mainittuja viiteryhmiä.  Sanalla sanoen: he vihaavat sydämensä pohjasta minua; asioita, joiden perustalle olen rakentanut elämäni ja maailmankatsomukseni sekä ihan konkreettisen toimeentuloni.

Persussuomalaiset ovat myös monessa yhteydessä korostaneet militanttia luonnettaan samalla kun lähettelevät tappouhkauksia vihaamilleen ihmisille tai vaativat rautaa rajalle torjumaan taas yhden länsimaisen eturistiriitaselkkauksen aiheuttamaa pakolaistulvaa kurdien mailta. Tästä syystä koen, että persut ovat minulle, valtaan päästessään (se tulee tapahtumaan seuraavien vaalien jälkeen Kokoomuksen, Kristillisten, Keskustan ja RKP:n avustuksella) todellinen fyysinen uhka: Heidän tavoitteensa on yksiselitteisesti tuhota kaltaiseni ihmiset. Poistaa. Tappaa? 

Pelko minussa nostaa tasan yhden tunteen pelon eteen suojaavaksi kilveksi: vihan. Vihan persuja kohtaan.  Tämä viha ei ole periaatteellista tai älyllistä. Se on ihan primitiivistä itsesuojeluvaistoa.

Pelkoani vahvistaa se, että en kykene ymmärtämään persujen poliittista agendaansa: Persut vastustavat hyvinvointieroja tasaavaa verotusta ja vahvaa valtiota, mutta ovat vähäosaisten puolella. Pweaur halveksivat työttömiä mutta ovat edelleen, ilmeisesti, vähäosaisten puolella. Persut siis ovat vähäosaisten puolella, mutta ovat valmiita romuttamaan Suomen koulujärjestelmän, joka on ylivoimaisesti oleellisin tekijä siinä, että maamme on ollut, hiljalleen vähenevässä määrin, yhteiskuntaluokkien elämänmahdollisuuksien osalta maailman tasa-arvoisimpia yhteiskuntia.  Persut ovat kyseenalaistaneet voimakkaasti tietoon ja tutkimukseen perustuvan maailmankatsomuksen Raamatun tuhansien vuosien takaisten urpoheimojen paskajorinoiden sijaan. Persut väittävät olevansa vähäosaisten puolella, mutta ovat sitä mieltä, että kulttuurin taloudellista tukemista tulee vähentää ja esimerkiksi humanististen aineiden opetus kouluissa mieluiten lakkauttaa - siis heikentää köyhän ihmisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä kokea elämä mielekkäänä muillakin kuin vain varallisuudella hankittavissa olevilla välineillä. Persut ovat ilmoituksensa mukaan Suomen ja suomalaisten puolella, mutta ovat valmiita luovuttamaan maamme ja luonnonvaramme ylikansallisille kaivosjäteille ja muille toimijoille. Persut haluavat varmistaa Suomen ja suomalaisten elinolosuhteet tulevaisuudessa, mutta ovat valmiita lopettamaan ympäristön ja luonnon suojelun, joka on kaiken hyvän elämän perusehto. He väittävät tavoittelevansa parempaa yhteiskuntaa ja tukevansa  teknistä kehitystä, mutta he pilkkaavat ja halveksivat tiedettä ja tieteilijöitä, joiden työ on ehdoton edellytys kaikelle tekniselle edistykselle. Persut vaativat "oikeutta ja tasapuolista kohtelua", mutta vaativat vahvaa poliisivaltiota ja kansalaisten valvonnan lisäämistä, mutta eivät hyväksy, jos tuo koneisto tuomitsee puolueensa jäseniä.

Persut puhuvat Suomesta ja suomalaisista, YHTEISkunnasta mutta kaikki heidän poliittiset kannanottonsa rakentuvat vain, pelkästään, vastakkainasettelulle ja poliittisten vastustajien pilkkaamiselle.

Olisi hienoa, jos Persut valtaan päästessään - siis ennenaikaisten vaalien myötä Keskustan lähtiessä hallituksesta viimeisenä epätoivoisena tekonaan yrittää pelastaa kannatuksensa  - osoittaisivat nämä pelkoni katteettomiksi, vihani epäoikeudenmukaiseksi, mielipiteeni heistä vääriksi. Toivon myös, että joku kertoisi, mitä olen ymmärtänyt väärin. Toivoisin, että noin valtava ihmispaljous, noin suuri potentiaalinen yhteiskunnallinen valta, ei vihaisi minua. Mieluusti jättäisin myös itse vihaamasta. Fakta on se, että me olemme juuri tällä hetkellä, tässä ajassa, kaikella tällä vastakkainasettelulla, niin Persujen kuin heitä vastustavienkin tahojen toimesta tekemässä rakkaasta Suomenmaastamme toisiaan vastaan tappelevien pienten heimojen takamaan, jollainen olimme niin pitkään kahden suuren vallan puristuksissa ja sitäkin ennen.

Persuja ja heidän äänestäjiään olisi syytä alkaa ymmärtää. Mutta perhana vieköön - maan suurimman puolueen olisi jo aika alkaa ymmärtää myös muita. Jos se siis aikoo olla tätä kansaa yhdistävä, ei YHTEISkuntaamme hajottava voima.

Suomen yhteiskunnan maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen menestystarina kansalaissodan jälkeen on perustunut ennen kaikkea kyvylle tulla toimeen toisenlaisia mielipiteitä omaavien ihmisten kanssa.  Nykyinen kyvyttömyys ja vastakkainasettelu asettuu todella rumaan valoon, kun mietitään, että maamme onnistui yhdistymään parissa vuosikymmenessä sisällissodan jälkeen kansakunnaksi, joka pystyi Toisen Maailmansodan pyörteissä säilyttämään itsenäisyytensä täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Nykyisin vastaavassa tilanteessa hajoaisimme ennen ensimmäistäkään aseellista offensiivia. Nyt, nyt poliittisessa keskustelussa vastakkainasettelu, erojen luominen, halveksunta ja viha on nostettu poliittisen kommunikaation eturintamaan, yhteiskunnastamme on ennennäkemättömän haavoittuva, tässä historiallisessa tilanteessa, jossa ihmsikunnan teot ovat viimein lankeamassa maksettaviksi täysimääräisenä. Äiti Gaia ei tule antamaan lisäaikaa. Äiti Gaia pyyhkii ihmiskunnalla perseensä ja jatkaa elämäänsä. Aikuisten ihmisten itkupotkuraivaripolitiikka - tämä koskee kaikkia puolueita Vasemmistoliittoa lukuunottamatta - on ajassamme surkuhupaisuuden äärimmäinen huipentuma. Kökkö näytelmä uppoavan Titanicin kannella.  

Mutta se persujen asenne muita puolueita ja heidän kannattajiaan kohtaan. Liekö syynä ainakin osittain suhtautuminen, jota Persut saivat osakseen puolueen kasvun alkuvaiheesta alkaen: vähättely, hähättely ja  v***uilu. Asetelma, siis täysin muiden puolueiden luoma, identifioi puolueen ja sen kannattajan myös omissa silmissään. Ei ole suoranaisesti yllättävää, että moisen kohtelun jälkeen persujen on ollut luontevaa asennoitua muihin poliittisiin toimijoihin samalta pohjalta: viholliskuvien kautta.

Eivätkö persut usko, että nimeämänsä "vihervasemmisto" voisi  kuitenkin pyrkiä oikeasti hyvään, vaikka olisikin Persujen näkökulmasta väärässä? En ymmärrä, mitä vikaa persujen näkökulmasta voi olla nuorella ihmisellä, joka kantaa huolta tämä ainutkertaisen planeetan tulevaisuudesta. Jotain vikaa Greta Thunbergissa selvästi on, jotain, joka löytyy katsojan omasta pääkopasta.  

Persut ovat voima, joka on tullut jäädäkseen ja heillä, kuten muillakin tämän todellisuuden tietoisilla olioilla on vapaus sekä hyvään että pahaan. On kuitenkin varmaa, että suomalainen yhteiskunta ei tule selviämään tulevista, alati myrskyisämmiksi käyvistä vuosikymmenistä, ellei poersujen ja muun puoluekentän välille rakenneta vahvaa siltaa. Se vaatii vastuunottoa ja peiliin katsomista kaikilta puolueilta. Mutta suurimman olisi näytettävä esimerkkiä.  

 

keskiviikko, 21. lokakuu 2015

Oon kuitenkin hyvien puolella

Murhaa. Sitähän tämä on ollut nyt, reilut 180 päivää. - Niin mikä? Jos et tiedä, niin, öö, kirjoitan ehkä juuri sinusta. Siis itsestäni. Persukeko, SSS - vihatulla lapsella ei ole montaakaan nimeä. Tämä pitäisi kestää vielä kahdeksankertaisesti, minkä jälkeen alkaa uusi kuuri, varmaankin vanhoin lääkkein. Jotenkin ne pirulaiset onnistuvat aina luikkimaan vastuun rakosista vapaille vesille. Miten ihmeessä?

No, siten tietysti, ettei kansa tiedä eikä ymmärrä eikä halua tietää ja blaa blaa blaa ja jäkätijäki.

Siis sitä, että olemme keskellä kolmatta maailmansotaa. 

Vaan miksi näin? Ja miten saisimme tapahtumaan kollektiivisen heräämisen, niin todellisen, että kykenisimme liikuttelemaan näitä raajojamme, sormiamme, aivosolujamme?

Minä olen syyllisyydentuntooni itseni seivästänyt surkea keskiluokkainen ruppana, joka ei eläissään ole tehnyt mitään merkittävää itselleni tärkeiden asioiden eteen. En, vaikka minulla on viisivuotias poika, tuo elämäni kiintopiste, joka tuo edes jonkin verran näennäistä moraalista ryhdikkyyttä tekemisiini - tai ainakin sanomisiini. Paradoksaalisesti tuo pieni ihminen ilman syytään ja tahtomattaan aikaansaa vastustamattoman tarpeen rakentaa kupla, voimakenttä, äläläläenkuulemitään-voimapiiri pienen elämänkehäni ympärille, perheeni vähäisen arjen ympärille, valopiirin, jonka säteen tuolla puolen oleva pimeä pysyköön tutkimattomana ja tuntemattomana. Ajatukset nousevat kipinöinä nuotiosta mustalle taivaalle: "lapseni tarvitsee turvallisen kodin", "lapsellani on oikeus olla huolehtimatta", "arki on pyhä", ja, yleisimpänä se "äläläläläläenkuulemitäsanothööhööhöö", joka saa minut pakonomaisesti peukuttamaan jokaista pikkukivaa arjen ylistystä ja ha-ha-hauskaa sattumusta, jota vastaavissa kuplissa elävät somesopulit toisillensa puklauttelevat.

Jos viihdettä ei olisi keksitty samaa tarkoitusta varten, tosin alitajuisesti itse viihteen tekijöiden itsensä osalta, emme tarvitsisi sitä. Jos somea ei olisi, emme tarvitsisi sitäkään. Vetäisimme tuolla pihamailla sieniä ja tanssisimme piirileikkejä. Ollaksemme huomaamatta ja unohtaaksemme sen, minkä vahingossa huomasimme kun silmämme harhautui kaistaviivalta. Paitsi klo 18:30 - 19:00 keskiviikkoisin ja torstaisin. Silloin olemme hetken tiedostavia. Tunnustamme poteroistamme virtuaalipeukkulippuamme heiluttaen taistelutantereella kuoleville sotilaille urheasti: "olemme teidän hyvisten puolella".

En ole elänyt sotaa. Olen kasvanut ennen kokemattoman nousukauden siivin, oppinut näkemään maailman väistämättömänä marssina kohti uusia voittoja, menneet sodat ja kauhut ikuisesti taakse jääneenä. "On lottovoitto syntyä Suomeen". Ja nyt minun pitäisi hylätä tämä maailmankuva, jonka varaan koko aikuisuuteni on lapsuudessani rakennettu. Minun pitäisi hylätä se, jotta voisin hyväksyä todellisuuden: tuo unelma oli lyhytaikainen poikkeus, sattuma, uni. Minun pitäisi murentaa - eikä epätoivoisesti kuplassani liimailla kokoon - perusturvallisuudentunteeni mieltäni ja rohkeuttani kahlitsevat rakenteet. Pitäisi hylätä 70-luvun Suomen minuun iskostama unelma, jotta voisin ottaa tilalle uuden, realistisemman, konkreettisemman: me selviydymme tästä - ei taantumasta, ei lamasta, vaan sodasta.

Miten? Älkää kysykö minulta, sillä minä kuulun heihin, joka muistaa päivän, jolloin Jeesus kuoli: 31.8.1986 Helsingissä. En ole toipunut siitä vieläkään. Projisoin tuon vahvan, peruskalliomaisen kaljupään jokaiseen uuteen johtajan irvikuvaan. Toivon ja uskon, ja niin tekemällä petän itseni ja poikani. Ennen kaikkea äänestyskopissa, mutta myös arkielämässä, kaveeraamalla kokoomuksen sun muiden massarikollisjärjestöjen äänestäjien kanssa. Ihmisille kun pitää olla mukava ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.

Niin, olen kätellyt Timo Soinia. Käteni on mädäntynyt ja tippunut pois. Olen lukenut lentokoneessa Aurinko Stubbin kivaa kolumnia ja sokeutunut. Olen hetken ajatellut, että Sipilän rehti suomalaismiehen hymy voisi ilmentää jotain inhimillistä hyvää. Sitten ajatteluni on loppunut.

Kupla. Älälälälä. Ahdistaa liikaa. En nyt halua seurata teitä, ajatukset, en viedä loppuun tätä. Kissavideoita, duudsoneita, jääkiekkoa. Mitä tahansa.

Sota? Mikä sota? Mikä oli se kysymys, johon en osannut vastata?